Konnunsuon aurinkovoimalan asemakaava kaatui hallinto-oikeudessa, eikä sen olisi pitänyt tulla kellekään asiaan vähänkään perehtyneelle yllätyksenä. Lappeenrannan kaupunginvaltuusto hyväksyi lokakuussa 2024 aurinkovoimalan asemakaavan, jonka pinta-alasta noin puolet on kaupungin oman raportinkin mukaan maakunnallisesti tärkeää lintualuetta, jonka lajiston ”joukossa on myös äärimmäisen uhanalaisia ja erityisesti suojeltavia lintulajeja”.
Alueelle päätettiin tästä huolimatta hyväksyä aurinkovoimalan rakentaminen.
Aurinkovoimalan asemakaavaselostuksessa todetaan, että ”suunnittelussa on huomioitu maankäytön muutosten vaikutukset muun muassa alueen luontoon ja rakennettuun kulttuuriympäristöön”, mutta osayleiskaavaselostuksessa kuitenkin todetaan epävarmuustekijöinä vaikutusten arvioinnissa ”aurinkovoimalan hanketietojen keskeneräisyys” sekä ”vähäiset tiedot aurinkovoimaloiden luontovaikutuksista varsinkin Suomessa”. Sivistyneimmätkin arviot hankkeen luontovaikutuksista perustuvat siis tällä hetkellä pitkälti arvailuun.
Kun kyseessä on kansallisesti merkittävälle, myös uhanalaisia lintuja asuttavalle lintualueelle suunniteltu valtava voimalahanke, päätöksenteon täytyy pohjautua vahvalle faktaperustalle, tai se ei kestä päivänvaloa.
Vihreän siirtymän hankkeet ovat tärkeä osa kohti ekologisesti kestävää taloutta, joka nojaa ympäristöministeriön mukaan muun muassa ”luonnon monimuotoisuutta edistäviin ratkaisuihin”. Konnunsuon aurinkovoimalahanke on malliesimerkki siitä, miten – hyvästä tarkoituksesta huolimatta – vihreän siirtymän hankkeet voivat pahimmillaan olla uhka luonnon ja eläinlajiston monimuotoisuudelle. Turvetuotannon myötä kuiviin imetystä suosta halutaan ilmeisesti tuhota viimeisetkin elämän rippeet.