Lappeenrannan lentokentän reittiliikenteen tulevaisuus on taas ajankohtaista. Osa kokee sen välttämättömyydeksi, toiset rahan haaskaamiseksi ja kolmannet turhaksi ympäristön saastuttamiseksi. Tänä syksynä olen kuitenkin kuullut kaupungintalon suunnalta outoa supinaa kuinka lentokentän toimintavarmuus on taattava kaupungin rahoilla, jotta meillä on vielä lentokenttä kun sähköinen lentäminen saavuttaa todellisuuden.
Näin melkein diplomi-insinöörinä ja asiaan perehtyneenä teknologian optimistina, tämä ajattelumalli pohjautuu valitettavasti harhaiseen käsitykseen akkuteknologian reaaliteeteista.
Sähköautot ovat jo pikkuhiljaa se todellisuus jossa elämme. Valitettavasti samaa ei voi sanoa sähköisestä lentämisestä. Optimistisimmat arviot sähkölentokoneita tuottavan Heart Aerospace:n laskelmissa näyttävät, että vuoteen 2030 mennessä heillä olisi olemassa hybridilentokone 200km sähköisellä kantamalla. Ongelmana reittiliikenteen suhteen on toki se, että tähän lentokoneeseen mahtuu ainoastaan 30 matkustajaa.
Tämän hetken parhaat litium-pohjaiset akut pystyvät varastoimaan noin 0,3 kWh/kg. Kaikista energiatihein litium-ilma akku on laboratorio-olosuhteissa pystynyt varastoimaan hieman yli 0,5 kWh/kg. Lentopetrolissa varastoitu energia on noin 12 kWh/kg eli turbiinien hyötysuhde huomioiden huonoimmissakin lentokoneissa käytettävä energia on luokkaa 3 kWh/kg. Puhutaan siis kymmenkertaisesta erosta akun ja lentopetrolin energiatiheydessä.
Tällaisen ongelman ratkaisemiseksi ei riitä kymmenen vuotta, saatikaan sellainen aika jossa Lappeenrannan lentokenttää olisi järkevää ylläpitää odottaessa tulevaisuutta.
Lentokentästä ja sen muodosta kiisteltäköön, mutta hyväksytään kuitenkin jatkossa tosiasiat kaupungintalon keskusteluissa. Jos reittilentoja Lappeenrannassa järjestetään, se on sekä rahallisesti kuntalaisten taskusta pois, että ympäristöllisesti meidän kaikkien yhteistä maapalloa rajusti saastuttavaa, nyt ja tulevaisuudessa.